Miekkailu Pariisissa

0806–0906

Oon jo menny sekasin kuinka monta päivää täällä on tullu vietettyä, joten merkkaan jatkossa vaan päivämäärän. Jooh. Eilen ja toissa päivänä oli vapaata, ja vietin koko ajan Pariisissa. Menin keskiviikkona kahdeksi katsomaan lasten miekkailutreenejä ja sitten jäin itsekin miekkailemaan klo 17-21.30, minkä jälkeen Pariisissa asuva suomalais-kanadalainen Irene kutsui minut yöksi hänen ja hänen miehensä asuntoon. Söimme illallisen (pitsaa, viiniä ja juustoa) joskus 23-24 aikoihin, mikä on erittäin ranskalaista kuulemma. Hyvää oli. Lisäksi katsoimme areenan kautta pätkän ”talo Ranskassa”, missä näytettiin hieman miekkailua. Minulle jäi vähän epäselväksi miten se liittyi ohjelmaan :D

Torstaina aamupäivällä kävimme kiertelemässä Pariisissa ja ostin itselleni ranskan kielisen hömppäromaanin, jotta voin kartuttaa kielitaitoani tylsinä hetkinä. Kävimme lounaalla tavaratalon yläkerrassa ja sen jälkeen kävelimme Louvren sisäpihan ja Tuillersin puiston läpi vuonna 1903 perustettuun Angelina-nimiseen kahvisalonkiin, jossa nautimme paikan erikoisuuden eli kuuman kaakaon. Tai no nautimme siitä ehkä ensimmäiset kupilliset, minkä jälkeen alkoi jo tulla vähän huono olo, koska se oli niin makeaa ja kermaista. En ole eläessäni juonut niin täyteläistä kaakaota. Sen jälkeen otimme kaupunkipyörät ja pyöräilimme miekkailusalille. Autojen seassa pyöräileminen oli jännittävä kokemus. Oulussa kun tulee pyöräiltyä vain pyöräteillä ja jalkakäytävillä. Miekkailin reilut kaksi tuntia. Olisin ihan mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta ajattelin, että minulla on hirveä kiire takaisin kämpille, koska en halunnut seikkailla toista kertaa yksin yöllä pariisin metrossa, kuten viikko sitten kun olin ollut miekkailemassa. Oli tosi kivaa käydä miekkailemassa, vaikka olinkin päivän päätteeksi ihan mustelmilla – vaihteeksi. Keskiviikkona miekkailin ensin lasten, noin ehkä 13-vuotiaiden kanssa. Niissä oli ihan mukavasti vastusta. Aluksi tehtiin jalkatyötä 15 min. Se oli aika samanlaisella periaatteella kuin Oulussa, mutta kädellä tehtävien signaalien sijaan valmentaja käytti ääntä. Ranskan miesten floretin entinen maajoukkuevalmentaja kommentoi minun syöksyäni, että vaikka olenkin kaunis ja teen miekkailuliikkeet kauniisti siitä ei ole mitään hyötyä. Miekkailussa pitää olla nopea. Samanlaista kommenttia sain lasten valmentajalta, kun tehtiin pariharjoitusta askel-teränlyönti-syöksy-pisto-teränlyönti-pisto-teränlyönti-pisto. Olin kuulemma tuhat kertaa liian hidas. Ilmeisesti siksi, että keskityin pistämään ja siihen etten tee liian isoa liikettä, eli teknisiin asioihin. Olisi pitänyt keskittyä olemaan vain nopea. Mutta toisaalta eihän sitä voi olla nopea, jos tekee liian isoja liikkeitä...Ja okei, jos haluaa olla hyvä miekkailija niin täytyy olla nopea, mutta minun mielestä täytyy myös olla teknisesti hyvä. Tavallaan minusta oli vähän häiritsevää se, että ranskalaiset – ainakin tässä seurassa, jossa minä miekkailin – vähän laiminlöivät miekkailutekniikan merkityksen. Omasta mielestäni pärjäsin otteluissa hyvin sen takia, että en keskittynyt pelkästään pistämiseen vaan myös esimerkiksi siihen, että sain asekäden pidettyä mahdollisimman rentona ja valmiina toimimaan oikealla hetkellä. Se on totta mitä Irene sanoi, että pitäisi enemmän yrittää pistää (ja sitä pitäisi meidän seurassa alkaa painottaa paljon enemmän), mutta minusta on myös oikein se miten Paulus vaatii, että pisto tehdään oikealla tavalla. Jos otetaan liian aikaisin pelkästään nopeus prioriteetiksi voi olla, että se kostautuu myöhemmin.

Lasten jälkeen ottelin keskiviikkona loisir-aikuisten kanssa (eli muutaman vuoden harrastaneiden, jotka eivät käy kisoissa) ja se oli kivaa. Niiden kanssa miekkailu ei ollut mitenkään liian vaikeaa, mutta ei myöskään helppoa. Torstainakin ottelin ensin lasten kanssa ja sitten aikuisten kanssa. Tällä kertaa aikuiset olivat sellaisia, jotka käyvät kisoissa ja ovat suunnilleen kaikki harrastaneet pienestä asti. Sekin oli varsin mukava kokemus, sillä pärjäsin ainakin omasta mielestäni melko hyvin. Jokaisessa ottelussa, jossa laskettiin pisteitä sain noin viidestä pisteestä kolmeentoista pistettä. En siis voittanut ketään, mutta ei se nyt kovin kaukana ollut. Yksi niistä vastustajista täytyy mainita oikein erikseen. Se oli sellainen nuori mies, joka ilmeisesti aikoo edustaa Marokkoa MM-kisoissa. Hänen tämän treenikauden tavoitteenaan on suoran hyökäyksen tekeminen. Irene kertoi, että oli antanut tälle kyseiselle miekkailijalle tunnin oppitunnin, jolla oli harjoiteltu ainoastaan suoraa hyökkäystä. Sen jälkeen sama miekkailija oli vielä ottanut puolen tunnin oparin toiselta valmentajalta ja harjoitellut vain suoraa hyökkäystä. Ja minä sain häntä vastaan noin kahdeksan pistettä. Vähän jotenkin tuntuu minusta aika riskaabelilta taktiikalta panostaa pelkkään yhteen juttuun. Jos menee kisoihin ja yrittää tehdä kaikki pisteet pelkällä suoralla hyökkäyksellä on aika pulassa. Minä hyökkäsin siinä meidän ottelussa aika aktiivisesti ja se teki yhdellä ripostilla pisteen. Muuten sen reaktio minun hyökkäyksiin oli lähinnä perääntyä tai tehdä vastahyökkäys ja siksi minä varmaan sainkin niin monta pistettä. No ehkä se oli sille vain harjoittelua ja se osaa oikeissa otteluissa tehdä myös riposteja :P

Rakkaasta harrastuksesta tuli taas sepustettua aika pitkästi (ja varmaan tylsästi :D ), mutta se vielä pitää mainita, että otin Ireneltä oparin ja sain kotitehtäväksi käydä lenkillä joka päivä. Aijai, kun ei ole omat valmentajat tällä tavalla koskaan komentaneet minua. Pitäisiköhän minun ottaa mallia Irenestä ja ruveta myös antamaan omille valmennettaville kotiläksyjä. Tottelisikohan ne mua? Mä ainakin aion yrittää toteuttaa Irenen määräystä, koska se oli muutenkin yksi tavoite tälle kesälle...Tähän mennessä saldo on tosin vaan kolme lenkkiä kolmen viikon aikana :D Paras alkaa petrata.

Lähdettyäni salilta tapasin kaksi suomalaista disneykaveriani, jotka olivat käyneet elokuvissa. Meillä oli kaikilla nälkä, joten päätimme mennä syömään ennen metrolle suunnistamista. Löysimme kivanoloisen sushipaikan, jossa minä söin muistaakseni maki-lautasen. Lohen paloja ja sushia, jossa oli lohta. Se oli ihan hyvää ja erittäin tervetullutta vaihtelua työpaikkaruokalan pitsoihin ja ranskiksiin, mutta silti kyllä tuntuu, että sushi on jotenkin yliarvostettua.

1006

Tänään oli sitten taas työpäivä. Olin ihan tosi väsynyt. Mutta silti oli ihan ookoo työpäivä. Olin koko päivän Gibson Girlissä jätskin myyjänä. Yksi vietnamilainen työntekijä sanoi minulle, että teen hyvää työtä ja olin tosi hyvilläni. Oli pari suomalaista asiakasta, jotka halus tietää oliko tänne helppo päästä töihin. Sen jälkeen, kun suljettiin Gibson menin auttamaan Cookieen ja sitten päästiin 10 min aikaisemmin pois töistä ja vaihtamaan vaatteita. Minusta tuntuu, että kaikki menee töissä aina paljon sulavammin silloin kun Neethan on vastaavana teamleaderina. Ehkä siksi, että se on mukava, vaikka mä en kyllä kovin usein saakaan selvää siitä mitä se sanoo.

Tänään oli oikeastaan aikaan tapahtumaköyhä päivä... Ei oikein ikinä ehdi tehdä mitään silloin kun työaika on 12.30-20.30. Huomenna aion taas vakaasti yrittää ehtiä käydä aamulla kaupassa. Ei siitä olekaan kuin neljä päivää kun ekan kerrain vannoin meneväni kauppaan ennen töitä. Kohta loppuu ruoka, jos en käy.

Ensimmäiset työpäivät

Jour 5

No niin nyt on jo viides päivä ranskassa meneillään. Eilen 21.5.2011 oli ensimmäinen koulutuspäivä, jossa tutustuttiin disneyn historiaan ja siihen millainen se nykypäivänä on. Koulutus jaettiin kahteen ryhmään: englanninkieliseen ja ranskan kieliseen. Itse menin englannin kieliseen, koska en ole vielä erityisen luottavainen oman ranskani suhteen. Kämppikseni puhuvat kaikki keskenään ranskaan ja tosi nopeasti vaikka yksi on britti! En vieläkään ole oppinut heidän nimiään...nojaa ehkä jossain vaiheessa. Englannin kielisessä koulutusryhmässä tutustuin suomalaisiin, jotka aloittivat samana päivänä kuin minä, melkein kaikki ollaan ravintoloissa töissä. Yksi poika on attractioneissa ja yksi tyttö on siivoojana. Ryhmässä oli myös lähes parikymmentä amerikkalaista, jotka kaikki on jotain tanssijoita ja esiintyjiä. Disneylandissa on ilmeisesti monta kertaa yhden päivän aikana joku paraati, jossa ne tanssii ja laulaa kadulla. Amerikkalaiset oli tosi äänekkäitä ja ylisosiaalisia, omien sanojensa mukaan loud and obnocious...en tiedä kirjoitinko oikein :D

Tänään, tokana koulutuspäivänä sain vihdoin tietää missä oon töissä. Se on Main Street U.S.:lla sellainen kahvilakompleksi, jossa on kolme eri kahvilaa. Näytti ihan hienolta paikalta ainakin, puku nyt tietenkin on ihan naurettavan näköinen, koska tää on disneyland. Nyt illalla pitänee sitten syödä jotain, ja sitten menen hengailemaan suomalaisten tyyppien kanssa. On niin ihanaa ku saa puhua suomea! Ei tuu läheskään yhtä paha koti-ikävä. En välttämättä nyt sitten opi niin hyvin ranskaa, mutta toisaalta onhan se tärkeämpää että viihtyy täällä. Ja jatkossa kun rupean tekemään töitä kielitaito joutuu kuitenkin aika moiselle koetukselle...

Jour 20

Nyt olen jo ollut jo yli kaksi viikkoa töissä ja mitä tulee tuohon edelliseen kirjoitukseen. Voin sanoa, että minulle ei todellakaan ole ongelma, että vapaa-ajalla puhun suomea. Itse asiassa muutin eilen suomalaisten kämppään, missä oli yksi sänky vapaana. Meillä on myös alakerrassa kuuden tytön lauma suomalaisia. Pitäisi melkeinpä ripustaa Suomen lippu ikkunasta, kuten muun muassa britit on tehneet.

Töissä joutuu päirjäämään ranskalla, tai itse asiassa voisin varmaan joidenkin työkavereiden ja esimiesten kanssa puhua englantia, mutta koska itse ymmärrän ranskaa jo melko hyvin, on parempi, että myös yritän puhua sitä. Omat vastaukseni jäävät yleensä aika lyhyiksi ja välillä joudun olemaan ”aisiis niinku täh?!??”. On se hyvä, että mun hiukset ei oo enää tosi vaaleat, niin en ainakaan ole tyhmä blondi. Mutta sen sijaan jotkut työpaikan miehistä kutsuvat minua prinsessaksi. Ensin se oli vain sympaattisella tavalla lipevä Julien, joka oli seurustellut joskus pari vuotta sitten suomalaisen tytön kanssa. Sitten myös yksi isonenäinen kiva esimies. Ja sitten Abhdelak (?). Hän on myös mun esimieheni, ja hän on ehkä kouluttanut minua eniten työpaikan käytäntöihin. Aluksi mä vähän pelkäsin häntä, koska hän oli jotenkin tosi agressiivinen. Ja sitten kun Abhdelak alkoi kutsua mua prinsessaksi, otin sen lähinnä loukkauksena, että pitääköhän se mua nyt ihan tyhmänä. Nykyään hän kuitenkin hymyilee aika paljonkin (ainakin alkuun verrattuna) ja kutsuu minua ma soueriksi tai my sisteriksi tai sitten jollain arabian kielisellä nimityksellä (tsaktsuka?), joka varmaan tarkoittaa samaa.

Tänä aamuna on ollut sateista, joten voisin veikata, ettei puistoon tule kovin paljon asiakkaita. Eilenkin oli pilvistä ja sateista ja tosi hiljaista. Tällaisina hiljaisina päivinä on varmaan ihan sama missä niistä seitsemässä kahvilassa minä olen töissä, koska kaikissa on suht rauhallista. Kaikkein eniten tykkään ehkä Ice Creamista, koska siellä saa olla yksin. Cookiessa on muuten kivaa, mutta jos siellä on paljon ihmisiä niin silloin on filleri apuna, joka ainakin toissa päivä oli ihan liian innokas. Toivoisin, että saan koko ajan olla kassalla, mutta se ei ole kyllä mitenkään mahdollista. Tähän mennessä olen kuitenkin joutunut olemaan vain kaksi kokonaista päivää fillerinä. Eilen olin koko päivän Ice Creamin kassalla ja sitten siivosin kahta salia. Olin itse asiassa aika ylpeä itsestäni, koska olin niin tehokas. Tosin, jos ajattelee, että yleensä asiakkaita on lähes nelinkertainen määrä, ei ole ihmekään, että oli niin helppoa.

Äitin kanssa Pariisissa

Premier jour

Hotellihuone on kuudennessa kerroksessa. Hotelli Montana, jossa ollaan yötä on käytännössä gare du nordin vieressä, joten varmaan helppoa kulkea, mutta seutu ei ole mitenkään mairittelevaa. En sitten tiedä millaista muualla pariisissa on. Väsyttää jo aika paljon niin kohta nukkumaan.

Jour 2

Ensimmäisenä päivänä ei tullut juuri mitään tehtyä ja gare du nordin lähistö vaikutti illalla jokseenkin ankealta paikalta. Saavuttiin siis äitin kanssa keskiviikkona ja torstaina sitten tuli enemmän seikkailtua pariisissa. Aloitettiin päivä aikaisin käymällä viereisessä kahvilassa nauttimassa petit dejeuner parisien, jonka jälkeen suunnattiin seinen varteen pont neufille. Kierreltiin siinä aikamme siltoja ja sitten käytiin katomassa notre damea. Iso kirkko oli, ei oikein muuta jäänyt siitä mieleen. Seuraavana vuorossa oli Luxemburgin puutarha, joka oli ihan miellyttävä paikka. Lounasaikaan käytiin hakemassa täytetty patonki ja salaattia ja mentiin takaisin puutarhaan. Siitä sitten suunnistettiin metrolla katsomaan Eiffel tornia, joka sekin oli suuren suuri. Ei käyty ylhäällä, koska A) en tykkää korkeista paikoista, B) siellä oli ihan törkeän pitkä jono. Eiffel tornilta mentiin kahvilaan, jossa minä erehdyin ottamaan mansikka pirtelön, ihan törkeän pahan makuinen mansikkamaito. Kahvila-pettymyksen jälkeen lähdimme etsimään La Durée macaron-konditoriaa Champs Elyseeltä. Matkan varrella poikettiin luomukauppaan, josta ostettiin muun muassa luomumansikoita, joita jäätiin nauttimaan Petit Palaisin takapihalle. La Durée löytyikin aika helposti kun päästiin champs elyseelle. Konditoria oli kuitenkin tupaten täynnä hienosti pukeutunutta väkeä, joten luovuttiin suosiolla aikeistamme ostaa tuliaisia sieltä. Lampsittiin vielä lopuksi katsomaan riemukaarta. Iso oli sekin. Väsyneinä raahauduimme viiden kuuden maissa takaisin hotellille vähän lepäämään ja sitten menimme syömään Au bon coin -nimiseen bistroon syömään. Ruoka oli ihan hyvää, itse jouduin taas tosin katumapäälle, koska olin ottanut ankkaa enkä pihviä, joka oli suorastaan herkullista. Äiti valitsi paremmin ja söi pihvin sinappikastikkeen kera. Yhdeksän maissa menimme takaisin hotellille ja hyvin pian perille päästyämme painuimme pehkuihin.

Eka teksti

Noniin, voin yrittää kirjoittaa tätä blogia säännöllisesti, mutta en pysty lupaamaan mitään. Olen jo kirjoittanut joitain tekstejä, jotka voin lisätä tänne kuhan kerkeän. Nyt pitää vissiin syödä aamiainen (kahvi ja suklaapatukka) loppuun ja lähteä suomalaisten kämpille tekemään kanakeittoa, että jaksaa sitten hymyillä pirteästi asiakkaille. Kunpa pääsisin taas kassalle. Se on kaikista kivointa, eilenkin joku mies aloitti tilauksensa sanomalla, että hän ei voi tilata mitään ennen kuin on kertonut, että minä olen hänen mielestään tosi kaunis. Se piristi kovasti huonosti alkanutta päivääni. Minut nimittäin pistettiin aluksi ihan uuteen kahvilaan myymään ihan erilaisia kahveja, kuin mitä tähän mennessä olen tottunut. Lisäksi kaikki varastot oli tyhjiä. Supervisorit taisivat vähän hätkähtää kun minä murisin takahuoneessa :D